Seuran vuoden 2023 kulttuurimatka suuntautui Ahvenanmaalle Volter ja Hilja Kilven häämatkaa seuraillen. Matkanjohtajana toimi tuttuun tapaan Aulikki Akaan-Penttilä, ja meillä oli myös paikallisoppaat Gunnel Häggblom ja Jaana Ojala käytössämme. Meillä oli koko ajan oma bussi, jota erinomaisen luotettavasti kuljetti Petri Helminen.
Matkalla Kustaviin Matti Kilpi kertoi Kustavin maantieteestä ja geologiasta sekä Teuvo Räty taustoitti Kustavin Kivimaan viiden kantatilan historiaa.
Kustavissa pysähdyimme kunnioittamaan Volter Kilpeä ja sytytimme kynttilän kukkasten kera hänen haudalleen. Taustalla näkyy Volterin isän, merikapteeni David Ericssonin hauta.
Matka jatkui Vuosnaisista saaristolautalla kohti Brändön Åvaa, joka on saaren hallinnollinen keskus. Teimme kiertoajelun saarella ja majoittauduimme hotelli Gullvivaniin.
Ilma oli sumuinen, mutta lämmin. Pähkinäpuut, tammet ja matalat männyt loivat heti ensimmäisenä iltana Ahvenanmaan-tunnelman.
Torsholmasta Vårdön Hummelvikiin, jossa paikallisoppaamme Jaana Ojala oli meitä vastassa. Teimme kiertoajelun ja tutustuimme Bomarsundin linnoitukseen ja Kastelholman linnaan. Linnoitus tuhottiin Bomarsundin taistelussa vuonna 1854. Suomi Venäjän suurruhtinaskuntana ei voinut välttyä Krimillä puhjenneelta sodalta. Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmannivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856. Vuosina 1854 ja 1855 käydyt taistelut Suomen rannikkoalueilla tunnemme paremmin Oolannin sotana.
Kävimme myös vankilamuseo Vita Björnissä. Kuva ei sentään ole sieltä, vaan Kastelholman linnan tyrmästä, jossa joutuivat tutkintavangit lojumaan kuukausia, kapea ikkuna valonlähteenä, elämän tarpeet katon luukusta (Mihin nautitut tarpeet päätyivät, ei kerrottu emmekä tulleet kysyneeksi.) Turisteille oli avattu seinään ovi tulla ja mennä ja tehty kierreportaat, joista se pääsi yläkertaan, ken uskalsi kiivetä. Kastelholman linnan raunioita restauroitiin jo 1890-luvulla, ja viimeisin kunnostus tehtiin vuonna 2001.
Michael Björklundin Smakby-ravintolassa nautimme maukkaan lounaan. Myymälästä löytyi ostettavaa tyrnikarkeista Björklund-boksereihin.
Vielä poikettiin sipsitehtaan kautta. Sehän oli jo vaarassa, mutta pysyi kuitenkin Ahvenanmaalla. Omena ja peruna ovat saaren tärkeimmät viljelykasvit. Omenapuita leikataan niin, että poimijat ylettyvät jaloiltaan hedelmiin. Tehotarhoja ihailtiin bussin ikkunasta.
Matkalaiset hullaantuivat Taffel-ukosta.
Saavuttuamme iltapäivällä Maarianhaminaan jatkoimme hetimiten Anders Wiklöfin Andersuddeniin. Kiitos matkatoimiston ja oppaamme meille oli järjestetty ainutkertainen tutustumiskäynti tähän mittavaan yksityiseen taidekokoelmaan. Kokoelma sisältää 300 taideteosta, ja joukossa on useita suomalaisen kultakauden huipputeoksia. Juuri kun olimme lähdössä, saapui isäntä itse, joten saatoimme ojentaa hänelle Volter Kilven elämäkerran.
Seuramme sihteerillä on tapana kertoa tarinaa isänsä ystävistä. Kun he kuulivat ja näkivät, miten Kurjella kissoja hellittiin, sanoivat että seuraavassa elämässä haluavat tulla Kurjelle kissaksi. Wiklöfin kissoilla on lämmitetyt kopit juoksevalla vedellä. Sinne haluamme, Ahvenanmaalle Andersin kissoiksi!
Viimeisenä matkapäivänä tutustuimme Maarianhaminan Merenkulkumuseoon ja Pommern-laivaan. Museossa katse kiintyi veikeisiin keulakuviin ja Alastalosta tuttuihin koiriin. Laivassa oli äänioppaiden avulla mahdollisuus saada tuntuma merenkulkuun ja laivaelämään 1800-luvulla.
Tiistai-ilta päättyi matkalaisten yhteiseen illalliseen Arkipelag-hotellissa. Kotimatka alkoi m/s Viking Grace -laivalla kohti Turkua. Vielä nautimme yhteisistä hetkistä ja seisovan pöydän antimista. Turun satamasta matka jatkui koti-Helsinkiä kohti.
Teksti: Hannele Kurki ja Teuvo Räty
Kuvat: Hannele Kurki, kuva Anders Wiklöfistä: Aulikki Akaan-Penttilä