Pandemia ja maailmanpoliittinen tilanne siirsivät pari vuotta seuran perinteistä kulttuurimatkaa. Se
pystyttiin vihdoinkin toteuttamaan kertomusvuonna, mutta suunniteltua pienemmällä osallistujamäärällä.
Matka suuntautui Pohjois-Italian järvialueelle ja Etelä-Sveitsin kaupunkeihin. Matkanjohtajana toimi tuttuun
tapaan Aulikki Akaan-Penttilä, ja meillä oli myös paikallisoppaat Eija Sinda ja Marika Ahola käytössämme.
Lensimme Milanoon, ja sieltä matka jatkui Piemonteen romanttiselle Orta-järvelle ja San Giulion saarelle.
Illansuussa saavuimme majapaikkaamme eleganttiin Stresan kaupunkiin, joka sijaitsee Lago Maggioren,
Italian toiseksi suurimman järven, rannalla. Stresan nimi tunnetaan jo 900-luvun alusta, mu5a varsinainen
kukoistuskausi on ollut renessanssiaikana, jolloin Visconti- ja Borromeo-suvut vaikuttivat siellä.
Eurooppalaiset aristokraatit löysivät Stresan rantakaupungin varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun
alussa. Siksi kaupungissa on useita loistohotelleja ja hienoja huviloita. Meidän hotellimme Regina Palace oli
1900-luvun alussa rakennettu Belle Epoque -tyylinen hotelli aivan järven tuntumassa.
Maanantai kului kolmen alppijärven koko päivän matkalla. Vierailimme ensin Villa Taranton
luonnontieteellisessä puutarhassa, jossa daaliatkin olivat vielä lokakuun lopulla lähes kolmemetrisiä.
Puutarhasta näkyivät lumipeitteiset Italian Alpit. Matkamme jatkui Sveitsin puolelle Lucanoon ja sieltä
edelleen Como-järvelle ja Como-kaupunkiin.
Tiistaina suuntasimme Sveitsin puolelle, ensin Maggiore-järven pohjoisosaan Locarnon ja Cannobbion
kaupunkeihin. Locarnosta lähdimme kuuluisaa sadan laakson junareittiä Domodossolaan, josta palasimme
Stresaan illansuussa. Sadan laakson rei.n matkalla korkeuserot ovat huimaavat ja Alpit siintävät koko ajan.
Valitettavasti kuivan kesän ja syksyn johdosta reitin helmet, vesiputoukset, eivät näyttäytyneet
parhaimmillaan.
Keskiviikkona vierailimme Borromeon saarilla, Isola Bellassa ja Isola Pescatoressa. Aristokraattinen
Borromeon suku omistaa Borromeon saaret ja siellä olevan kesäpalatsin. Suku on edelleen merki5ävä
toimija ja maanomistaja Pohjois-Italiassa. Keskiviikkopäivä oli lumoavan kaunis, ja tuntui epätodelliselta
nauttia lepohetki saaren kahvilassa, jota reunustivat sitruunapuut ja kookkaat kirkkaanpunaiset
annansilmät, valkoisen riikinkukon kuljeskellessa pöytien välissä.
Torstaina oli vuorossa paikallinen Foncanteran luomuviinitila, jossa tutustuimme viinintuotantoon ja
nautimme läksiäislounaan viininmaistiaisineen. Pohjolan asukkaan silmät huomioivat pihamaan
jättiläismäiset rosmariinit ja muut yrtit, kaikki luonnonmukaisesti kasvatettuja. Torstai-iltana lensimme
Finnairin koneelle Helsinkiin.
Pohjois-Italiaan oli italialaisissa säätiedotuksissa luvattu juuri matkaviikolle suorastaan ”syklonituulia” ja
rankkasateita. Meitä kuitenkin sään jumalat suosivat: aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila tuntui
suorastaan helteiseltä.
Kuvat: Hannele Kurki